Dilan päiväkodissa osallistetaan lapsia - uutena innovaationa kouluun lähtijöiden kokemusasiantuntijaryhmä

DJ:n olohuone -blogin ensimmäisenä virailijakirjoittajana kuullaan tänään Dilan päiväkodin, Teemulan, johtajaa Tinttu Helanderia. Ole hyvä Tinttu ja ota diakoniajohtajan blogi haltuun!

"Diakonialaitos ylläpitää yhtä Lahden pienimmistä päiväkodeista Kasakkamäentiellä. Tällä lukukaudella hoidossa on ollut 20 lasta. Pienuus on koettu positiiviseksi voimavaraksi, erityisesti lasten keskinäisten suhteiden kannalta. Nuorimmat hoitolapset ovat kahden vanhoja tiitiäisiä, vanhimmat lähtevät kesän jälkeen koulutaipaleelle. 

Elokuussa voimaan astunut uusi varhaiskasvatuslaki ja -suunnitelma toivat muutoksia meidänkin päiväkotimme toimintaan. Uusi suunnitelma tuo lasten osallisuuden voimakkaammin näkyväksi ja päiväkodilla onkin iloittu siitä, että vihdoin meidän hyväksi havaittu toimintatapamme on virallista. Osallisia meidän lapset ovat ennenkin olleet mutta kuluneen lukuvuoden aikana olemme kokeilleet ja luoneet uusia toimintatapoja lapsille varhaiskasvatuksen sisällön tuottamiseen. 

Eräs äiti pysähtyi lenkillään päiväkodin aidan viereen juttelemaan ja toi esiin ajatuksensa siitä, miten lapsista voisi olla hyötyä toisilleen kouluun siirtymisen yhteydessä. Hän viritteli ajatusta kokemusasiantuntijaryhmästä ja erään toisen äidin avustuksella ryhmä saatiin kokoon. 

Kouluun siirtyminen on jännittävä kokemus lapselle. Täytyy tuntea kello, solmia kengännauhat, löytää tavarat, muistaa avaimet ja osata avata oven lukko. Aika isoja asioita lapselle, jonka pääasialliset murheet ovat viimeisen viiden vuoden aikana ovat olleet puuro välipalalla(kin) ja se, että kaveri ehti ottaa superformula-auton leikkeihinsä.

Meidän kokemusasiantuntijaryhmämme koostui entisistä hoitolapsista, joilla on takanaan pitkä ja vaikuttava ura akateemisessa koulumaailmassa: jokaisella lapsella noin kymmenen kuukauden ajalta. Toiseksi ryhmään kuului 6-vuotiaita, kouluun valmistavaan opetukseen osallistuneita, joista kullakin noin sata kysymystä vailla vastausta. Pääosa kysymyksistä käsittelee aihepiiriä "miksi". -  Miksi pitää syödä salaattia? Miksi emme voi lähteä Saksaan? Miksi ei saa kaivaa nenää? 

Kokemusasiantuntijaryhmän puheenjohtajana toimi lastentarhanopettaja, joka kertoi alkuun syyn miksi ryhmä kokoontui ja esitti kysymyksiä virittämään keskustelua. Kävimme yhdessä läpi kouluruokailun, välitunnit, läksyt, iltapäiväkerhon, Wilma- viestit, koulumatkat, koulun kellot ja monta muutakin tärkeää asiaa.

Lapsista parasta kokoontumisessamme oli välipalan syöminen sekä ekaluokkalaisten koulukirjoihin tutustuminen. Väliin teimme muutaman harjoitteen, joissa kokeilimme miten ongelma ratkeaa. Selviääkö sotkeutunut piiri siten, että kukin tekee omiaan vai siten, että yhdessä etsitään ratkaisua. Sen verran fiksuja muksuja ne on, että ensimmäisen yrityksen puolivälissä oli selvää, että kun kuunnellaan niin tullaan nähdyksi. 

Epämääräinen reppu-tennari-kännykkä- liikuntapussi-kasa päiväkodin eteisessä oli suorastaan liikuttava näky. Tuntui kun se vuosien varrella tankattu "pidä tavarat paikoillaan, siisti jälkesi, ole huolellinen"- mantra olisi valunut hukkaan kuin tulvavesi keväällä. Mutta ei sillä oikeastaan niin väliä ollut. Se oli vaihtunut johonkin paljon tärkeämpään. Siihen, että kaikista pidetään huolta ja jokaisen ajatus kuullaan. Hyvän kokemuksen rohkaisemina aiomme jatkaa ja kehittää lasten osallisuutta tukevien työmuotojen kehittämistä. Oli tämän sen verran hauskaa! 

Hyvän elämän, kouluelämänkin, puolesta - Lahden Diakonialaitos."

Yksinäisyydelle on olemassa vaihtoehtoja – 97 % nuorista kertoi vapaaehtoisen mentorin vähentäneen heidän yksinäisyyttään

Etelä-Suomen Sanomat uutisoi näyttävästi yksinäisyydestä (ESS 27.5.18). Me Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalveluissa tunnistamme yksinäisyyden yhtenä harmia, pahaa mieltä, surua ja alakuloisuutta aiheuttavana ilmiönä. Olemme huomanneet, että monet aiemmin kiinteät yhteisöt murenevat käsiin tässä ajassamme, jossa ihmiset viettävät vähemmän aikaa esimerkiksi sukulaistensa kanssa kuin aiemmin.

Lahden Diakonialaitos kehittää koko ajan Lahden keskusta-alueelle yhteisöllistä Dilakorttelia. Osana kortteliamme toimii mm. Särö-vapaaehtoistoiminta, jonka kautta pikkulapsiperhe tai nuori voi saada vapaaehtoisen ystävän/mentorin. Perheistä 83 % ja nuorista jopa 97 % ilmoittaa, että vapaaehtoinen on vähentänyt heidän yksinäisyyttään.

Jos Sinä haluaisit olla meidän yhteisön mukana tekemässä hyvää, olet tervetullut tekemään kanssamme vapaaehtoistyötä ikäihmisten, pikkulapsiperheiden tai nuorten parissa. Dilakortteliin voit myös tulla vain olemaan ja kokemaan iloa toisten ihmisten kanssa!

Yksinäisyydelle on olemassa vastavoimia – toisen auttaminen, ihmisten kanssa juttelu ja oman äänen kuuluville saaminen tuo iloa, merkitystä ja tarkoitusta elämään. Meillä Diakonialaitoksella pääset toimimaan hyvän elämän puolesta. Löydät lisätietoa eri vaihtoehdoista www.dila.fi/diakonia tai piipahtamalla Kohtaamispisteellämme vanhalla linja-autoasemalla torstaisin klo 10-12!

D-areenalla kuultua: "KELA on aina yllätyksiä täynnä"

Maailman ensimmäinen D-areena järjestettiin 17.4.2018 Lahdessa Lahden Diakonialaitoksen, Lahden Seurakuntayhtymän sekä Tampereen hiippakunnan yhteistuotantona. D-areenan tavoitteena on saattaa ihmisiä tasaveroisena yhteen keskustelemaan ja kehittämään meidän kaikkien arkea ja elämää paremmaksi. D-areena mahdollistaa käydä dialogia eli rakentavaa keskustelua erilaisten ihmisen kesken - ollaan siis myös demokratian ytimessä. D-areenan D voi siis tarkoittaa montaa asiaa, ei pelkästään diakoniaa, vaikka suomalaiset diakoniatoimijat ovatkin D-areenakonseptin yhdessä kehittäneet.

Anne-Maria ja Petri toivottivat tervetulleeksi D-areenalle Takataskuun.

Lahen D-areenan teemaksi oli valittu "Ihmiskasvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut". Mukaan keskusteluun oli kutsuttu 30 lahtelaista. D-areenan dialogi lähti liikkeelle dialogiringistä, jossa jokainen sai kertoa etunimensä ja minkälainen sote-palveluiden käyttäjä on. Ringissä kuultiin monta tärkeää tarinaa: joku kertoi asuneensa paljon ulkomailla ja aina Suomeen palatessaan kokee, että meillä on maailman parhaat sote-palvelut. Joku oli joutunut pettymään rankasti palvelujen tasoon eikä ollut tullut autetuksi. Kuulimme myös, että "KELA on kuin pääsiäismuna - aina yllätyksiä täynnä!".

D-areenalla käydään dialogia - kaikkien paikallaolijoiden puhe on tärkeää ja oikein, ei ole vääriä vastauksia.

Tiina, Mikko ja Hilkka olivat tämän D-areenan herätepuheenvuorojen pitäjät. Herätepuheenvuorot haastoivat meitä pohtimaan valinnan vapautta, minkälaisia vuorovaikutustaitoja sote-työntekijät tarvitsisivat ja sitä, kuinka kokonaisvaltainen työote ja ihmisen huomioiminen kokonaisuuten on sote-palveluissa tärkeää.

D-areenalla moni yhdisti sydämen sote-palveluihin.

Kun D-areenalaisilta kysyttiin mitkä teemat heitä juuri nyt puhuttavat sote-palveluissa, esiin nousi kahdeksan teemaa:

D-areenalla haluttiin keskustella mm. siitä, mikä edistää hyvinvointia ja terveyttä, vuorovaikutuksesta, diakoniasta ja sotesta sekä lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta.

Teemojen esiinnoston jälkeen areena oli avoin meille osallistujille pörrätä  niihin keskusteluihin, mihin halusimme. Oli vain kahden jalan laki: jalat vievät meidät juuri sinne, missä meidän kuuluukin olla.

Tämä porukka tahtoi keskustella aiheesta "diakonia ja sote".

Tiina ja Jukka pohtivat tulevaa maakuntamallia ja sen valmistelua.

Mikä sitten oli D-areenan lopputulema? Tästä olisi varmasti jokaisella osallistujalla oma näkemyksensä - mitä oivalluksia, oppimista tai ajatuksia dialogi oli kenessäkin herättänyt. Itselleni tärkein viesti oli, että ihmiskasvoisissa sote-palveluissa on kyse toisaalta hyvin pienistä asioista ja toisaalta todella isoista asioista. Inhimillinen ja tasapuolinen, ihmisarvoinen kohtaaminen ei maksa mitään ja se on helppo toteuttaa - ja tätä me sote-palveluiden käyttäjät ennen muuta toivomme. Sen sijaan "järjestelmävirheiden" korjaaminen on monimutkikkaampaa. Hallinnon pitäisi olla selkeämpää ja läpinäkyvämpää. Ei niin, että kun asiakas kysyy sosiaalitoimesta asiaa, hän saa eri vastauksen kuin jos asiaa kysyy diakoniatyöntekijä seurakunnasta.

Olitko Sinä paikalla D-areenalla? Mitä palautetta haluat antaa tilaisuudesta? Pitäisikö tämän tyyppisiä dialogitilaisuuksia järjestää uudestaankin? Laita rohkeasti palautetta: anne-maria.karjalainen(at)dila.fi

Kiitos Petri, Airi ja kaikki D-areenalla mukana olleet! Keskustelu jatkukoon!

Miksi vapaaehtoisuutta pitää koordinoida?

Tulisiko sinun mentyä naapurisi avuksi spontaanisti, pyytämättä? Onko sinun helppoa lähestyä avun tarvitsijaa? Itse olen huomannut, että ujostelemme tarjota noin vain toiselle apua, vaikka meillä olisikin aikaa tai resurssia niin tehdä. Se ei ehkä ole kulttuurissamme tavanomaista, tai ainakaan tässä ajassa tyypillinen toimintatapa.

Siksi tarvitaan vapaaehtoistoiminnan koordinointia, mikä onkin kolmannen sektorin toimijoiden erityisosaamista ja jopa järjestökentän yhteiskunnallinen tehtävä. Tarvitaan rakenteita ja tarvitaan työntekijöitä, jotka saattavat yhteen apua tarvitsevan ja vapaaehtoisen, joka on valmis tavallisen ihmisen taidoin helpottamaan toisen ihmisen arkea.

Lahden Diakonialaitoksen vapaaehtoisia Dilan Tammipuistossa.

Myös avun ja tuen tarpeessa olevat tarvitsevat kanavan, jota kautta pyytää apua. Lapsiperheille se voi olla neuvola, nuorelle koulukuraattori tai ikäihmiselle kotipalvelun työntekijä. Nämä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset puolestaan ovat yhteydessä vapaaehtoistoimintaa koordinoiviin tahoihin ja välittävät tiedon perheestä tai ihmisestä, joka olisi valmis ystävystymään uuden ihmisen, vapaaehtoisen, kanssa.

Meillä Diakonialaitoksella on ollut onni saada mukaan innokkaita, sitoutuneita vapaaehtoisia, jotka haluavat tehdä hyvää. Tällä hetkellä jopa 250 päijät-hämäläistä toimii Diakonialaitoksen koordinoimana vapaaehtoistehtävissä Lahden alueella. Diakonialaitoksella vapaaehtoistoimintaa koordinoi seitsemän työntekijää - mutta todellisuudessa näiden seitsemän työpanoksella 250 ihmistä pääsee tekemään hyvää ja tuhannet ihmiset, lapset ja aikuiset, saavat apua ja helpotusta arkeensa.

Muun muassa Lahden Diakonialaitos ja Lahden ensi- ja turvakoti ry koordinoivat vapaaehtoistoimintaa Lahden alueella.

Lahden Diakonialaitos koordinoi vapaaehtoisia pikkulapsiperheisiin ja mentoreita nuorten tueksi Särö-vapaaehtoistoiminnan puitteissa. KotiKummit -projekti puolestaan yhdistää yksinäisiä kotipalvelun asiakkaita ja vapaaehtoisena toimivia. Näitä toimintoja rahoittaa STEA. Lisäksi Diakonilaitoksella työskentelee yhteisökoordinaattori, joka koordinoi Dilan asumispalveluissa vapaaehtoisia ulkoiluavuksi ja ystäviksi ikäihmisille.

Haluaisitko Sinä olla mukana tekemässä hyvää? Löydät lisätietoa Diakonialaitoksen vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista: http://www.dila.fi/diakonia
 

Oppimisystävällinen ympäristö, osa 2: tärkeintä taitaakin olla kysyminen

Kirjoitin viime kuussa oppimisystävällisen työympäristön kehittämisestä ja pohdin miten työssä tapahtuvassa oppimisessa voidaan soveltaa mm. tiimioppimisen menetelmiä. Tiimiakatemia tarttui asiaan ja julkaisi haastatteluni omassa blogissaan: https://tiimiakatemia.com/underground/kenttatarinoita/opiskelijoihin-luottaminen-luo-kummasti-motivaatiota-tekemiselle/

Tiimiakatemian haastattelussa avautui taas uusia ajatuskulkuja itsellekin oppimisesta: kysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä. Voiko olla niin, että esimiehen tai pedagogin tärkein tehtävä onkin auttaa löytämään oikeat kysymykset? Kun kysymykset ovat löytyneet, työnteko tai opiskelu sujuu oikeaan suuntaan niitä ratkoessa.

Oppimisystävällinen työympäristö

Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalveluissa on opittu jo tämänkin vuoden puolella paljon. Me työntekijät olemme saaneet iloksemme ohjata jo toistakymmentä opiskelijaa oppimaan ja harjoittelemaan työelämässä - puhumattakaan mitä kaikkea olemme itse oppineet.

Suomen Diakoniaopiston Lahden kampuksen lähihoitajaopiskelijoita oppimassa Diakonialaitoksen diakoniapalveluissa.

Meillä opiskelijat ovat tervetullut osa työyhteisöä, ei tarvitse olla valmis ja osata kaikkea, työtehtävät kyllä opettavat. Diakoniapalveluiden yksi strateginen painopistealue on oppimisystävällinen ympäristö. Se tarkoittaa sitä, että kehitämme koko ajan mahdollisuuksia opiskelijoiden oppia monipuolisia työtehtäviä tekemällä tulevaa ammattiaan. Sovellamme mm. tiimioppimisen periaatteita, vastuuta ottamalla opit -mallia sekä kisälli-mestari -mallia, jossa kokeneemmat opiskelijat ohjaavat kokemattomampia opiskelijoita ja saavat samalla harjoitella ohjaamista. Oppijat saavat meillä paljon vapautta, mutta samaan aikaan kantavat vastuun heidän toteutettavakseen sovituista projekteista. Oppimisen projektoiminen kääntää katseen oppijaan itseensä ja vastuuttaa hänet oman työ- ja oppimisprosessinsa hallintaan. Luottamus on tärkein elementti: kun opiskelijoihin luotetaan ja he saavat tehdä vaativia tehtäviä, se lisää huimasti motivaatiota tehdä asiat hyvin ja oppia myös paljon.

Tuorein esimerkki oppimisen projektoinnista on Suomen Diakoniaopiston neljä lähihoitajaopiskelijaa, jotka suorittavat kuntoutumisen tukemisen työssä tapahtuvan oppimisen jaksoa diakoniapalveluissa. Opiskelijat saivat 4 viikkoa sitten tehtäväkseen järjestää hyvinvointimessut Dilassa - ja 14.2. tulemmekin näkemään upean tapahtuman Dilan Betel-salissa klo 10-14!

Opiskelijat saivat myös vapaat kädet "kaapata" Diakonialaitoksen instagram -tili neljäksi viikoksi haltuunsa. Tämäkin kokeilu osoitti, että luottamus lisää luottamusta: instagram tilimme voi erittäin hyvin opiskelijoiden käsissä, eikä siellä ole nähty yli- tai alilyöntejä!

Tervetuloa siis oppimaan meille diakoniapalveluihin!

Strategia - mikä se on ja onko siitä mitään hyötyä?

"Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä."

Kun aloitin tehtävässäni Lahden Diakonialaitoksen diakoniajohtajana viime elokuussa, oli päätettävä mistä ja miten diakoniapalveluiden muutosjohtamisen aloittaisi. Oli alettava näkemään näkyjä - näkyjä siitä miltä Diakonialaitoksen diakoniapalvelut tulisivat näyttämään viiden vuoden kuluttua. Konkreettisesti tämä tarkoitti strategiatyöhön tarttumista. Asetin tavoitteeksi, että uusi diakoniastrategia valmistuu vuoden 2017 lopppuun mennessä ja se tulee olemaan kartta diakoniapalveluissa tehtävälle työlle seuraavat viisi vuotta.

Ensiksi oli määriteltävä ja selkiytettävä mitä meille tarkoittaa diakonia:

Mitä diakonia tarkoittaa Diakonialaitoksella?

Diakonia tarkoittaa diakonialaitoksella dialogisten, osallistavien ja aktiivista kansalaistoimintaa tukevien toimintamallien kehittämistä heille, jotka jäävät muun avun ulkopuolelle. Ensimmäinen haaste on löytää nämä ihmiset. Tulevan viiden vuoden aikana kehitämme menetelmiä heidän tavoittamisekseen.

Diakoniastrategian ytimessä on löytää ne ihmiset, jotka jäävät yhteiskunnassa syrjään, vaille apua.

Strategiatyö eteni viime syksynä aktiivisessa vuorovaikutuksessa erilaisten verkostojen kanssa. Järjestimme kaikille lahtelaisille avoimen "Haluatko tehdä hyvää"-työpajan, konsultoin muita järjestötoimijoita, järjestin työntekijöilleni kehittämistyöpajan ja keskustelin johtoryhmän jäsenten kanssa heidän näkemyksistään diakoniapalveluihin. Tältä pohjalta syntyi diakoniastrategian kuusi kärkihanketta: 

 

 

Lahden Diakonialaitoksen diakoniastrategian kuusi kärkihanketta vuosille 2018-2022.

Kärkihankkeiden kautta pystymme pääsemään tavoitteeseemme eli saamaan niiden äänen kuuluville, joita emme muuten yhteiskunnassa juuri kuulisi. Esimerkiksi Hyvän tekemisen pankki tulee olemaan uusi ja erilainen mahdollisuus lahtelaisille kantaa vastuuta lähimmäisistään luotettavalla tavalla.

Strategia on nyt valmis ja olemme jo hakeneet ja saaneet hanke- ja projektirahoitusta sen kärkihankkeiden toteuttamiseen. Strategian visualisoi upea kuvittaja Linda Saukko-Rauta - kuvituksen kautta strategian ydinasioita on ilo esitellä yhteistyökumppaneille ja asiakkaillemme.

Nyt haasteeksi jää strategian elävänä pitäminen. Ohjaahan se oikeasti työtämme ja osammeko palata siihen tarpeeksi usein ja oikeissa kohdin? Palataan blogissakin tähän asiaan vuoden edetessä!