Dilan päiväkodissa osallistetaan lapsia - uutena innovaationa kouluun lähtijöiden kokemusasiantuntijaryhmä

DJ:n olohuone -blogin ensimmäisenä virailijakirjoittajana kuullaan tänään Dilan päiväkodin, Teemulan, johtajaa Tinttu Helanderia. Ole hyvä Tinttu ja ota diakoniajohtajan blogi haltuun!

"Diakonialaitos ylläpitää yhtä Lahden pienimmistä päiväkodeista Kasakkamäentiellä. Tällä lukukaudella hoidossa on ollut 20 lasta. Pienuus on koettu positiiviseksi voimavaraksi, erityisesti lasten keskinäisten suhteiden kannalta. Nuorimmat hoitolapset ovat kahden vanhoja tiitiäisiä, vanhimmat lähtevät kesän jälkeen koulutaipaleelle. 

Elokuussa voimaan astunut uusi varhaiskasvatuslaki ja -suunnitelma toivat muutoksia meidänkin päiväkotimme toimintaan. Uusi suunnitelma tuo lasten osallisuuden voimakkaammin näkyväksi ja päiväkodilla onkin iloittu siitä, että vihdoin meidän hyväksi havaittu toimintatapamme on virallista. Osallisia meidän lapset ovat ennenkin olleet mutta kuluneen lukuvuoden aikana olemme kokeilleet ja luoneet uusia toimintatapoja lapsille varhaiskasvatuksen sisällön tuottamiseen. 

Eräs äiti pysähtyi lenkillään päiväkodin aidan viereen juttelemaan ja toi esiin ajatuksensa siitä, miten lapsista voisi olla hyötyä toisilleen kouluun siirtymisen yhteydessä. Hän viritteli ajatusta kokemusasiantuntijaryhmästä ja erään toisen äidin avustuksella ryhmä saatiin kokoon. 

Kouluun siirtyminen on jännittävä kokemus lapselle. Täytyy tuntea kello, solmia kengännauhat, löytää tavarat, muistaa avaimet ja osata avata oven lukko. Aika isoja asioita lapselle, jonka pääasialliset murheet ovat viimeisen viiden vuoden aikana ovat olleet puuro välipalalla(kin) ja se, että kaveri ehti ottaa superformula-auton leikkeihinsä.

Meidän kokemusasiantuntijaryhmämme koostui entisistä hoitolapsista, joilla on takanaan pitkä ja vaikuttava ura akateemisessa koulumaailmassa: jokaisella lapsella noin kymmenen kuukauden ajalta. Toiseksi ryhmään kuului 6-vuotiaita, kouluun valmistavaan opetukseen osallistuneita, joista kullakin noin sata kysymystä vailla vastausta. Pääosa kysymyksistä käsittelee aihepiiriä "miksi". -  Miksi pitää syödä salaattia? Miksi emme voi lähteä Saksaan? Miksi ei saa kaivaa nenää? 

Kokemusasiantuntijaryhmän puheenjohtajana toimi lastentarhanopettaja, joka kertoi alkuun syyn miksi ryhmä kokoontui ja esitti kysymyksiä virittämään keskustelua. Kävimme yhdessä läpi kouluruokailun, välitunnit, läksyt, iltapäiväkerhon, Wilma- viestit, koulumatkat, koulun kellot ja monta muutakin tärkeää asiaa.

Lapsista parasta kokoontumisessamme oli välipalan syöminen sekä ekaluokkalaisten koulukirjoihin tutustuminen. Väliin teimme muutaman harjoitteen, joissa kokeilimme miten ongelma ratkeaa. Selviääkö sotkeutunut piiri siten, että kukin tekee omiaan vai siten, että yhdessä etsitään ratkaisua. Sen verran fiksuja muksuja ne on, että ensimmäisen yrityksen puolivälissä oli selvää, että kun kuunnellaan niin tullaan nähdyksi. 

Epämääräinen reppu-tennari-kännykkä- liikuntapussi-kasa päiväkodin eteisessä oli suorastaan liikuttava näky. Tuntui kun se vuosien varrella tankattu "pidä tavarat paikoillaan, siisti jälkesi, ole huolellinen"- mantra olisi valunut hukkaan kuin tulvavesi keväällä. Mutta ei sillä oikeastaan niin väliä ollut. Se oli vaihtunut johonkin paljon tärkeämpään. Siihen, että kaikista pidetään huolta ja jokaisen ajatus kuullaan. Hyvän kokemuksen rohkaisemina aiomme jatkaa ja kehittää lasten osallisuutta tukevien työmuotojen kehittämistä. Oli tämän sen verran hauskaa! 

Hyvän elämän, kouluelämänkin, puolesta - Lahden Diakonialaitos."