Tänä
keväänä on ainakin itsestäni tuntunut siltä, kuin maailma olisi kääntynyt
ylösalaisin. Koronavirusepidemia on pyyhkäissyt yhteiskuntamme yli voimalla
muuttaen kertaheitolla tapamme viettää vapaa-aikaa, tehdä työtä sekä johtaa.
Tilanne on tehnyt näkyväksi niin yhteiskuntamme heikkouksia kuin sen suurimpia
vahvuuksia. Johtajille ja esimiestyötä tekeville tilanne saattaa näyttäytyä kaksijakoisena:
kaikki tuntuu kaoottiselta, mutta itse pitäisi pysyä selkeänä, keskitien
löytäminen saattaa olla vaikeaa, yhtä oikeaa tapaa toimia ei tunnu olevan, työ
on jatkuvaa asioiden punnintaa ja pohdintaa. Vastaavasta kriisistä on tuskin
monella kokemusta, mutta eteenpäin olisi kuitenkin päästävä. Miten se oikein
onnistuu? Millaisia ominaisuuksia johtajalta vaaditaan kriisissä?
 |
| Poikkeusoloissa on kaikesta huolimatta tärkeää pystyä tekemään päätöksiä. |
Haastattelin Lahden Diakonialaitoksen diakoniajohtaja Anne-Maria Karjalaista sekä
toimitusjohtaja Tiina Mäkelää kriisijohtamiseen liittyvistä ajatuksista ja
teemoista. Yhteisöharjoittelijana yksi työtehtävistäni on perehtyä ja tutustua
erilaisiin johtamiskäytänteisiin ja johtamistyöhön yleensä, joten olin tästä
haastattelusta varsin innoissani. Erityisen kiinnostunut olin kuulemaan
Anne-Marian ja Tiinan ajatuksia liittyen kriiseistä selviämiseen. Haastattelun
perusteella kriisissä johtamisen tärkein elementti on tiivistettävissä kahteen
sanaan: Katse horisontissa!
Horisonttiin
katsomisella Anne-Maria ja Tiina tarkoittavat eräänlaisen toivon elementin
läsnäoloa. Johtamista ei voi tehdä, jos uskoa vaikeuksista selviämiseen ei löydy.
Pidetään optimistinen näkökulma tulevaisuuden suhteen ja tehdään se, mitä
pystytään. Pelkkä horisonttiin keskittyminen ei kuitenkaan yksin riitä
ohjaamaan laivaa satamaan, vaan siihen tarvitaan muutakin. Voisi ajatella niin,
että horisonttiin kiinnittyminen vaikuttaa kaikkien muiden (kriisiajan)
johtamistekojen taustalla.
Kriisin
keskellä ison kuvan katsominen on ensiarvoisen tärkeää. Puhutaan niin
sanotusta helikopteri-perspektiivistä: vaikka tieto on epämääräistä ja sitä on
paljon, johtajan tulisi osata erottaa tärkeä informaatio ja seuraukset vähemmän
tärkeämmistä. Kriisijohtaminen on riskianalyysiä, jossa jatkuvasti muuttuvan
tiedon puitteissa on osattava ja ennen kaikkea uskallettava tehdä ratkaisuja. Päätöksentekokyky
on välttämätön ominaisuus johtajalle. Erityisen tärkeää se on kriisitilanteen
aiheuttamassa ristipaineessa, jossa muuttuvaa informaatiota ja kysymyksiä eri suunnilta
saattaa tulla jatkuvalla syötöllä. Johtajan tulisi osata suodattaa
informaatiotulvasta olennaisin ja esittää se rauhallisella ulostulolla.
Kriisijohtaminen
näyttäytyy haastattelun perusteella kokonaisuutena, joka muodostuu monesta
osatekijästä. Tässä tekstissä nostin esiin teemoja, jotka toistuivat
keskustelussa. Haasteista ja vaatimuksista huolimatta haastattelun pohjavire on
toiveikas. Katse horisontissa, optimistisella asenteella ja jämäkällä otteella.
Onko tuolla jo maata näkyvissä?
Kirjoittaja: Kiia Lehtinen, yhteisöharjoittelija, Lahden Diakonialaitos
