Kriisiaikana keskeisintä on päätöksentekokyky

Tänä keväänä on ainakin itsestäni tuntunut siltä, kuin maailma olisi kääntynyt ylösalaisin. Koronavirusepidemia on pyyhkäissyt yhteiskuntamme yli voimalla muuttaen kertaheitolla tapamme viettää vapaa-aikaa, tehdä työtä sekä johtaa. Tilanne on tehnyt näkyväksi niin yhteiskuntamme heikkouksia kuin sen suurimpia vahvuuksia. Johtajille ja esimiestyötä tekeville tilanne saattaa näyttäytyä kaksijakoisena: kaikki tuntuu kaoottiselta, mutta itse pitäisi pysyä selkeänä, keskitien löytäminen saattaa olla vaikeaa, yhtä oikeaa tapaa toimia ei tunnu olevan, työ on jatkuvaa asioiden punnintaa ja pohdintaa. Vastaavasta kriisistä on tuskin monella kokemusta, mutta eteenpäin olisi kuitenkin päästävä. Miten se oikein onnistuu? Millaisia ominaisuuksia johtajalta vaaditaan kriisissä?

Poikkeusoloissa on kaikesta huolimatta tärkeää pystyä tekemään päätöksiä.

Haastattelin Lahden Diakonialaitoksen diakoniajohtaja Anne-Maria Karjalaista sekä toimitusjohtaja Tiina Mäkelää kriisijohtamiseen liittyvistä ajatuksista ja teemoista. Yhteisöharjoittelijana yksi työtehtävistäni on perehtyä ja tutustua erilaisiin johtamiskäytänteisiin ja johtamistyöhön yleensä, joten olin tästä haastattelusta varsin innoissani. Erityisen kiinnostunut olin kuulemaan Anne-Marian ja Tiinan ajatuksia liittyen kriiseistä selviämiseen. Haastattelun perusteella kriisissä johtamisen tärkein elementti on tiivistettävissä kahteen sanaan: Katse horisontissa! 

Horisonttiin katsomisella Anne-Maria ja Tiina tarkoittavat eräänlaisen toivon elementin läsnäoloa. Johtamista ei voi tehdä, jos uskoa vaikeuksista selviämiseen ei löydy. Pidetään optimistinen näkökulma tulevaisuuden suhteen ja tehdään se, mitä pystytään. Pelkkä horisonttiin keskittyminen ei kuitenkaan yksin riitä ohjaamaan laivaa satamaan, vaan siihen tarvitaan muutakin. Voisi ajatella niin, että horisonttiin kiinnittyminen vaikuttaa kaikkien muiden (kriisiajan) johtamistekojen taustalla.

Kriisin keskellä ison kuvan katsominen on ensiarvoisen tärkeää. Puhutaan niin sanotusta helikopteri-perspektiivistä: vaikka tieto on epämääräistä ja sitä on paljon, johtajan tulisi osata erottaa tärkeä informaatio ja seuraukset vähemmän tärkeämmistä. Kriisijohtaminen on riskianalyysiä, jossa jatkuvasti muuttuvan tiedon puitteissa on osattava ja ennen kaikkea uskallettava tehdä ratkaisuja. Päätöksentekokyky on välttämätön ominaisuus johtajalle. Erityisen tärkeää se on kriisitilanteen aiheuttamassa ristipaineessa, jossa muuttuvaa informaatiota ja kysymyksiä eri suunnilta saattaa tulla jatkuvalla syötöllä. Johtajan tulisi osata suodattaa informaatiotulvasta olennaisin ja esittää se rauhallisella ulostulolla. 

Kriisijohtaminen näyttäytyy haastattelun perusteella kokonaisuutena, joka muodostuu monesta osatekijästä. Tässä tekstissä nostin esiin teemoja, jotka toistuivat keskustelussa. Haasteista ja vaatimuksista huolimatta haastattelun pohjavire on toiveikas. Katse horisontissa, optimistisella asenteella ja jämäkällä otteella. Onko tuolla jo maata näkyvissä? 

Kirjoittaja: Kiia Lehtinen, yhteisöharjoittelija, Lahden Diakonialaitos