Yhteinen työ menestystekijänä

Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalvelut on vuoden aikana tuplannut toimintansa volyymit - mikä on ollut menestystekijä nopean kasvun taustalla? Väittäisin, että se on yhteistyö ja verkostotyö mitä koko diakoniapalveluiden tiimi on tehnyt hartiavoimin kuluneen vuoden aikana. Kun vuosi sitten valmisteltiin Dilan uutta diakoniastrategiaa, strategian keskiöön valittiin verkostot:

Dilan diakoniastrategian keskiössä on verkostot ja niiden kanssa tehtävä yhteistyö.

Diakoniapalveluiden tärkein tehtävä on tavoittaa Lahden alueella heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja yhdessä heidän kanssaan toimien kehittää toimintaa, jolla voidaan helpottaa ihmisten arkea. Haluamme lisätä ihmisten osallisuutta ja aktiivisuutta. Mutta ilman kumppaneitamme emme pääse alkua pidemmälle. Tavoitamme lahtelaisia, tukea ja rinnallakulkijaa kaipaavia ihmisiä yhdessä neuvoloiden, perhetyöntekijöiden, seurakunnan, ensi- ja turvakodin ja muiden hanketoimijoiden kanssa. Tiedotamme toimintamuodoistamme yhteistyökumppaneiden tapahtumissa ja heidän verkostoissaan - eli hyödymmänne verkostojen verkostoja. Erilaiset viranomaistoimijat kuten Päijät-Hämeen kunnat, hyvinvointikuntayhtymä, TE-palvelut, maahanmuuttajapalvelut jne. ovat myös elintärkeitä kumppaneitamme.

Yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ja siihen osallistuminen on yksi diakoniapalveluiden strategisista tavoitteista. Tässä korvaamattomana yhteistyökumppaninamme on toiminut Lahden seurakuntayhtymä ja Tampereen hiippakunta:

Verkostoyhteistyötä parhaimmillaan: Kirkon diakonian päiviltä Lahdessa bongatut Dilan diakoniajohtaja Anne-Maria Karjalainen, Tampereen hiippakunnan asiantuntija Airi Raitaranta ja Lahden seurakuntayhtymän diakonian ja sairaalasielunhoidon johtaja Petri Määttä.

Yhdessä seurakuntayhtymän ja hiippakunnan kanssa on kuluvana vuonna järjestetty Lahen D-areena sekä osallistuttu Lahdessa järjestettyjen kirkon diakoniapäivien järjestelyihin. Kehittämistyö ei tapahdu yksin kenenkään työntekijän tai organisaation voimin vaan se vaatii yhteistä työtä, ongelmien ratkaisemista yhdessä ja joskus aikaa vapaalle yhdessä ajattelullekin.

Myös alueen oppilaitokset ovat korvaamattomia yhteistyökumppaneitamme. Suomen Diakoniaopisto, Lahden ammattikorkeakoulu ja Koulutuskeskus Salpaus tarjoavat kaikki erinomaista oppimisyhteistyötä ja kehittämisaloitteita.

Lahden Diakonialaitoksella on etuoikeus kuulua myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin. Diakoniasäätiöiden ja seurakuntien diakoniatoimijoiden D-liike on toiminut moottorina monille Dilan kehittämisideoille. Tänä keväänä Dilan diakoniajohtaja ja yhteisökoordinaattori osallistuivat kansainväliseen diakonialaitosten verkoston yleiskokoukseen Saksassa. Oli silmiäavaavaa nähdä kuinka diakonialiike yhdistää toimijoita ympäri maailman.

Olkaa rohkeasti yhteydessä Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalveluihin, jos etsitte innovatiivista, hankeosaavaa ja rohkeaa yhteistyökumppania! Teemme mielellämme yhteistä työtä teidän kaikkien kanssa 😍

Yhteisöllisyys ei ole myyntituote

Ikäihmisten palveluasumisen ja erilaisen senioriasumisen lisääntyessä on alettu puhua yhä enemmän yhteisöasumisesta, yhteisöllisistä asumisratkaisuista ja ikäihmisten yhteisökortteleista. On arvokasta, että yhteisöllisyys ja yhteisöasuminen ovat nousseet osaksi ikäihmisten asumisesta käytävää keskustelua.

Näyttää kuitenkin siltä, että yhteisö- ja kortteliasumisella markkinoidaan paljon tuotteita, jotka eivät eroa millään lailla perinteisestä tehostetusta palveluasumisesta. Olen samaa mieltä Merja Mäkisalo-Ropposen (ESS 4.9.2018) kanssa siitä, että pelkkä nimi ei tee yhteisöstä kotia. Eikä yhteisö synny automaattisesti siitä, että samalle alueelle rakennetaan useampia ikäihmisille suunnattuja kerrostaloja.

Yhteisöllisyys luo sanana positiivisia mielleyhtymiä, jolloin sitä mielellään hyödynnetään myös markkinoinnissa. Aito yhteisöllisyys ei ole kuitenkaan hinnoiteltavissa eikä se ole myyntituote. Aito yhteisöllisyys rakennetaan ihmisten välisen luottamuksen, yhdessä tekemisen ja yhteisen arjen myötä. Se vaatii aikaa ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamista sekä arkista yhdessä tekemistä. Se vaatii vapaaehtoisuutta.

Yhteisöllisyys on konkreettisesti toiminnan yhteissuunnittelua, vaikuttamismahdollisuuksia, yhteisiä tapahtumia, yhdessä ruokailua, juhlia tai vaikkapa puutarhanhoitoa. Oleellinen osa yhteisöllisyyttä on yhteenkuuluvuuden tunne ja halua sitoutua yhteiseen toimintaan. Yhteisöllisyys myös haastaa koko työyhteisön astumaan ulos perinteisistä ammattirooleistaan. Yhteisöllisyyden rakentaminen on pitkäjänteistä työtä, eikä työpöydällä paketoitu myyntituote.

Puutarhajuhlat Dilakorttelissa keväällä 2018

Lahden ydinkeskustan Dilakorttelissa asuu noin sata ikäihmistä, opiskelee yli 400 toisen asteen opiskelijaa, työskentelee pari sataa työntekijää ja toimii yli 200 vapaaehtoista. Korttelissa on oma ravintola, monipuolisia terveyden- ja sairaanhoitopalveluita, kotihoitopalveluita, eri tyyppistä asumista ja mm. teatteritila Theatrum Olga. Korttelin moninaisuudesta ja monipuolisuudesta huolimatta sen yhteisöllisyys ei synny pelkästään näiden eri elementtien olemassaolosta. Rakennamme yhteisöllisyyttä korttelissa tutkien ja kehittäen. Käytämme tähän vuosittain merkittävän määrän säätiön omaa rahoitusta sekä kanavoimme alueelle erityyppistä hankerahoitusta. Näin pyrimme lisäämään alueen ihmisten hyvinvointia.

Tuettu vapaaehtoistoiminta – voimaa yksilön tulevaisuuteen

Elämän synkkien käännekohtien ja voimavaroja kuormittavien tilanteiden vaikutukset meihin ihmisiin ovat ilmiselviä. Esimerkiksi työttömyys voi pahimmillaan halvaannuttaa ihmisen toimintakyvyn. Työelämän ulkopuolella olon pitkittyessä ihminen jää paitsi työn tekemisen tarjoamista onnistumisen kokemuksista, työpaikan sosiaalisista verkostoista ja mahdollisesti myös elämän merkityksellisyys alkaa hämärtyä. On mahdollista, että toimeentulon menettämisen lisäksi työtön kokee olevansa tarpeeton, yhteys yhteiskuntaan on vaarassa katketa.

 

Elämän tummat varjot ovat monille arkipäivää ja niiden voima eristää ihmiset yhteiskunnan rajapinnasta. Lahden Diakonialaitoksella on kehitteillä ESR-rahoituksella uusi osallisuuden muoto, jonka tavoitteena on vapaaehtoistoiminnan keinoin tarjota ihmisille mahdollisuus kiinnittyä jälleen yhteiskuntaan. Kehitämme tuettua vapaaehtoistoimintaa, joka tarjoaa yhteiskunnassamme jokaiselle mahdollisuuden osallistua itselleen mielekkääseen toimintaan, josta voi tallettaa sisimpäänsä uusia kokemuksia, iloa ja onnistumisia. Onnistumisten kokemusten kautta, osallisuuden lisääntyessä ja ammattilaisen tukiessa vapaaehtoisuuden prosessia pystytään samalla rakentamaan henkilökohtainen työllistymisen polku osallistujalle.

Tuetun vapaaehtoistoiminnan hankkeella haluamme vahvistaa yksilöä tuntemaan osaamisensa ja osallistumisensa arvokkaaksi ja korvaamattomaksi. Kokemuksella haluamme vahvistaa yksilön osallisuutta ja ymmärrystä siitä, että hauraammillakin voimavaroilla voi olla mukana yhteisöllisessä toiminnassa. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamilla kokemuksilla omien tulevaisuuden unelmien tavoittelu onnistumisten ja rohkeuden siivin tuntuu usein helpommalta.

Vapaaehtoistoiminnan, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksissa, saa vahvistua siinä ajatuksessa, että omissa unelmissa siintävä tulevaisuus on saavutettavissa polveilevien elämänvaiheiden ja hentojen askelten avulla. Näiden askelten tukemisessa koemme roolimme hanketyössä tarpeellisena. Vapaaehtoistoiminnassa saavutettu usko omiin kykyihin ja onnistumisiin vahvistaa uskallusta tavoitella uusia sosiaalisia verkostoja, mielekkäitä harrastuksia, työkokeilua, opiskelua tai työelämää. 

Kehittämistyön käynnistäminen ja tuen tarpeen määrään havahtuminen on laittanut ajattelemaan yhteiskunnallisten rakenteiden toimivuutta. Lukemattomien palveluiden ja luukuilla käyntien jälkeenkin yhteiskunnassamme on kasapäin niitä ihmisiä, jotka kokevat olevansa hyvinvointiyhteiskunnassamme kaiken ulkopuolella. Hankkeessa tekemämme kehittämistyö keinoin haluamme osaltamme olla rakentamassa sallivaa, hyväksyvää ja rakastavaa maailmaa, jossa jokaisella olisi turvallinen olla.  

Onko työympäristöllä väliä?

Diakonialaitoksen diakoniapalvelut palaa lomilta töihin osittain uudistettuihin tai uusiin työtiloihin. Keskitämme diakoniatoimintamme Ahvenistonkatu 2. kiinteistön 4. kerrokseen. Ihan emme enää mahtuneet edes yhteen kerrokseen vaan 3. kerroksesta löytyy lisäksi neuvottelutiloja 😅 Tällä kertaa saimme myös suunnitteluapua ammattilaisilta, kun iam design suunnitteli yritysyhteistyönä Kotikummit-projektin työtilan. Lämmin kiitos iam desingille (http://www.iamdesign.fi/)!

Kun uudistimme diakoniastrategiamme viime talvena, jouduimme pohtimaan paljon myös toimitilojen merkitystä. Päädyimme pohdinnoissamme siihen, että toimitilat ovat yksi kriittinen menestystekijä tavoitteiden saavuttamiselle ja myös kehittämistyölle. Ennen muuta haluamme, että asiakkaamme kokevat tilamme viihtyisäksi ja "kodinomaisiksi" matalan kynnyksen tiloiksi, joihin heidän on turvallista ja luontevaa tulla. 

Ensiksikin tilojen tulee palvella rakenteellisesti toiminnan tavoitteita. Toiseksi tilojen pitää olla puhtaat ja viihtyisät. Meillä Diakonialaitoksen diakoniapalveluilla on todellinen onni saada työskennellä Ahvenistonkadun kiinteistössä, jossa on tarpeeksi erilaisia tiloja, jotka palvelevat yksittäisinä työhuoneina sekä ryhmätoimintojen, koulutusten tai tilaisuuksien järjestämistä. Kahdessa isossa huoneistossa (noin 180 neliötä/huoneisto) toimivat 1.8.2018 lähtien Särö-vapaaehtoistoiminta ja Vauvan Taika -toiminta. Tuetun vapaaehtoistoiminnan hankkeet jakavat viihtyisän kaksion. Kotikummit -projektin työntekijät asettuvat omaan kaksioonsa ja hyödyntävät neuvottelutiloja asiakastyössään.

Toimitilojen siisteys, järjestelmällisyys ja estettisyys on meidän jokaisen työntekijän vastuulla. Vaikka siistijä tekee tietenkin ammattitaidolla viikkosiivouksen, vastaamme itse siitä, ettemme varastoi turhaa tavaraa, säilytämme työhön liittyvät paperit järjestyksessä sekä hävitämme ja kierrätämme jätteet asianmukaisesti. Tarpeen mukaan tartumme itse moppiin:

Verhoilla, matoilla ja muilla sisustuksellisilla elementeillä taataan se, että asiakkaiden on viihtyisää vierailla meillä dilassa. Ja tietysti tämä palvelee myös työntekijöiden työssäviihtymistä.

Viherkasvit ja niistä yhdessä huolehtiminen lisäävät yhteisöllisyyden tuntua: Dilakorttelin vapaaehtoisemme ovat mukana huolehtimassa siitä, että diakoniapalveluiden tiloihin on aina viihtyisää tulla.

Diakoniajohtajan haaveissa on, että jonain päivänä Ahvenistonkadun 4. kerroksessa meillä olisi myös yhteisöllinen lemmikki, josta pitäisimme huolta yhdessä me työntekijät, vapaaehtoiset ja asiakkaamme 🙈 ehkä akvaario, kilpikonna tai muu lemmikki ihastuttaa vielä jonain päivänä meitä kaikkia 💕

Dilan päiväkodissa osallistetaan lapsia - uutena innovaationa kouluun lähtijöiden kokemusasiantuntijaryhmä

DJ:n olohuone -blogin ensimmäisenä virailijakirjoittajana kuullaan tänään Dilan päiväkodin, Teemulan, johtajaa Tinttu Helanderia. Ole hyvä Tinttu ja ota diakoniajohtajan blogi haltuun!

"Diakonialaitos ylläpitää yhtä Lahden pienimmistä päiväkodeista Kasakkamäentiellä. Tällä lukukaudella hoidossa on ollut 20 lasta. Pienuus on koettu positiiviseksi voimavaraksi, erityisesti lasten keskinäisten suhteiden kannalta. Nuorimmat hoitolapset ovat kahden vanhoja tiitiäisiä, vanhimmat lähtevät kesän jälkeen koulutaipaleelle. 

Elokuussa voimaan astunut uusi varhaiskasvatuslaki ja -suunnitelma toivat muutoksia meidänkin päiväkotimme toimintaan. Uusi suunnitelma tuo lasten osallisuuden voimakkaammin näkyväksi ja päiväkodilla onkin iloittu siitä, että vihdoin meidän hyväksi havaittu toimintatapamme on virallista. Osallisia meidän lapset ovat ennenkin olleet mutta kuluneen lukuvuoden aikana olemme kokeilleet ja luoneet uusia toimintatapoja lapsille varhaiskasvatuksen sisällön tuottamiseen. 

Eräs äiti pysähtyi lenkillään päiväkodin aidan viereen juttelemaan ja toi esiin ajatuksensa siitä, miten lapsista voisi olla hyötyä toisilleen kouluun siirtymisen yhteydessä. Hän viritteli ajatusta kokemusasiantuntijaryhmästä ja erään toisen äidin avustuksella ryhmä saatiin kokoon. 

Kouluun siirtyminen on jännittävä kokemus lapselle. Täytyy tuntea kello, solmia kengännauhat, löytää tavarat, muistaa avaimet ja osata avata oven lukko. Aika isoja asioita lapselle, jonka pääasialliset murheet ovat viimeisen viiden vuoden aikana ovat olleet puuro välipalalla(kin) ja se, että kaveri ehti ottaa superformula-auton leikkeihinsä.

Meidän kokemusasiantuntijaryhmämme koostui entisistä hoitolapsista, joilla on takanaan pitkä ja vaikuttava ura akateemisessa koulumaailmassa: jokaisella lapsella noin kymmenen kuukauden ajalta. Toiseksi ryhmään kuului 6-vuotiaita, kouluun valmistavaan opetukseen osallistuneita, joista kullakin noin sata kysymystä vailla vastausta. Pääosa kysymyksistä käsittelee aihepiiriä "miksi". -  Miksi pitää syödä salaattia? Miksi emme voi lähteä Saksaan? Miksi ei saa kaivaa nenää? 

Kokemusasiantuntijaryhmän puheenjohtajana toimi lastentarhanopettaja, joka kertoi alkuun syyn miksi ryhmä kokoontui ja esitti kysymyksiä virittämään keskustelua. Kävimme yhdessä läpi kouluruokailun, välitunnit, läksyt, iltapäiväkerhon, Wilma- viestit, koulumatkat, koulun kellot ja monta muutakin tärkeää asiaa.

Lapsista parasta kokoontumisessamme oli välipalan syöminen sekä ekaluokkalaisten koulukirjoihin tutustuminen. Väliin teimme muutaman harjoitteen, joissa kokeilimme miten ongelma ratkeaa. Selviääkö sotkeutunut piiri siten, että kukin tekee omiaan vai siten, että yhdessä etsitään ratkaisua. Sen verran fiksuja muksuja ne on, että ensimmäisen yrityksen puolivälissä oli selvää, että kun kuunnellaan niin tullaan nähdyksi. 

Epämääräinen reppu-tennari-kännykkä- liikuntapussi-kasa päiväkodin eteisessä oli suorastaan liikuttava näky. Tuntui kun se vuosien varrella tankattu "pidä tavarat paikoillaan, siisti jälkesi, ole huolellinen"- mantra olisi valunut hukkaan kuin tulvavesi keväällä. Mutta ei sillä oikeastaan niin väliä ollut. Se oli vaihtunut johonkin paljon tärkeämpään. Siihen, että kaikista pidetään huolta ja jokaisen ajatus kuullaan. Hyvän kokemuksen rohkaisemina aiomme jatkaa ja kehittää lasten osallisuutta tukevien työmuotojen kehittämistä. Oli tämän sen verran hauskaa! 

Hyvän elämän, kouluelämänkin, puolesta - Lahden Diakonialaitos."