Onko työympäristöllä väliä?

Diakonialaitoksen diakoniapalvelut palaa lomilta töihin osittain uudistettuihin tai uusiin työtiloihin. Keskitämme diakoniatoimintamme Ahvenistonkatu 2. kiinteistön 4. kerrokseen. Ihan emme enää mahtuneet edes yhteen kerrokseen vaan 3. kerroksesta löytyy lisäksi neuvottelutiloja 😅 Tällä kertaa saimme myös suunnitteluapua ammattilaisilta, kun iam design suunnitteli yritysyhteistyönä Kotikummit-projektin työtilan. Lämmin kiitos iam desingille (http://www.iamdesign.fi/)!

Kun uudistimme diakoniastrategiamme viime talvena, jouduimme pohtimaan paljon myös toimitilojen merkitystä. Päädyimme pohdinnoissamme siihen, että toimitilat ovat yksi kriittinen menestystekijä tavoitteiden saavuttamiselle ja myös kehittämistyölle. Ennen muuta haluamme, että asiakkaamme kokevat tilamme viihtyisäksi ja "kodinomaisiksi" matalan kynnyksen tiloiksi, joihin heidän on turvallista ja luontevaa tulla. 

Ensiksikin tilojen tulee palvella rakenteellisesti toiminnan tavoitteita. Toiseksi tilojen pitää olla puhtaat ja viihtyisät. Meillä Diakonialaitoksen diakoniapalveluilla on todellinen onni saada työskennellä Ahvenistonkadun kiinteistössä, jossa on tarpeeksi erilaisia tiloja, jotka palvelevat yksittäisinä työhuoneina sekä ryhmätoimintojen, koulutusten tai tilaisuuksien järjestämistä. Kahdessa isossa huoneistossa (noin 180 neliötä/huoneisto) toimivat 1.8.2018 lähtien Särö-vapaaehtoistoiminta ja Vauvan Taika -toiminta. Tuetun vapaaehtoistoiminnan hankkeet jakavat viihtyisän kaksion. Kotikummit -projektin työntekijät asettuvat omaan kaksioonsa ja hyödyntävät neuvottelutiloja asiakastyössään.

Toimitilojen siisteys, järjestelmällisyys ja estettisyys on meidän jokaisen työntekijän vastuulla. Vaikka siistijä tekee tietenkin ammattitaidolla viikkosiivouksen, vastaamme itse siitä, ettemme varastoi turhaa tavaraa, säilytämme työhön liittyvät paperit järjestyksessä sekä hävitämme ja kierrätämme jätteet asianmukaisesti. Tarpeen mukaan tartumme itse moppiin:

Verhoilla, matoilla ja muilla sisustuksellisilla elementeillä taataan se, että asiakkaiden on viihtyisää vierailla meillä dilassa. Ja tietysti tämä palvelee myös työntekijöiden työssäviihtymistä.

Viherkasvit ja niistä yhdessä huolehtiminen lisäävät yhteisöllisyyden tuntua: Dilakorttelin vapaaehtoisemme ovat mukana huolehtimassa siitä, että diakoniapalveluiden tiloihin on aina viihtyisää tulla.

Diakoniajohtajan haaveissa on, että jonain päivänä Ahvenistonkadun 4. kerroksessa meillä olisi myös yhteisöllinen lemmikki, josta pitäisimme huolta yhdessä me työntekijät, vapaaehtoiset ja asiakkaamme 🙈 ehkä akvaario, kilpikonna tai muu lemmikki ihastuttaa vielä jonain päivänä meitä kaikkia 💕

Dilan päiväkodissa osallistetaan lapsia - uutena innovaationa kouluun lähtijöiden kokemusasiantuntijaryhmä

DJ:n olohuone -blogin ensimmäisenä virailijakirjoittajana kuullaan tänään Dilan päiväkodin, Teemulan, johtajaa Tinttu Helanderia. Ole hyvä Tinttu ja ota diakoniajohtajan blogi haltuun!

"Diakonialaitos ylläpitää yhtä Lahden pienimmistä päiväkodeista Kasakkamäentiellä. Tällä lukukaudella hoidossa on ollut 20 lasta. Pienuus on koettu positiiviseksi voimavaraksi, erityisesti lasten keskinäisten suhteiden kannalta. Nuorimmat hoitolapset ovat kahden vanhoja tiitiäisiä, vanhimmat lähtevät kesän jälkeen koulutaipaleelle. 

Elokuussa voimaan astunut uusi varhaiskasvatuslaki ja -suunnitelma toivat muutoksia meidänkin päiväkotimme toimintaan. Uusi suunnitelma tuo lasten osallisuuden voimakkaammin näkyväksi ja päiväkodilla onkin iloittu siitä, että vihdoin meidän hyväksi havaittu toimintatapamme on virallista. Osallisia meidän lapset ovat ennenkin olleet mutta kuluneen lukuvuoden aikana olemme kokeilleet ja luoneet uusia toimintatapoja lapsille varhaiskasvatuksen sisällön tuottamiseen. 

Eräs äiti pysähtyi lenkillään päiväkodin aidan viereen juttelemaan ja toi esiin ajatuksensa siitä, miten lapsista voisi olla hyötyä toisilleen kouluun siirtymisen yhteydessä. Hän viritteli ajatusta kokemusasiantuntijaryhmästä ja erään toisen äidin avustuksella ryhmä saatiin kokoon. 

Kouluun siirtyminen on jännittävä kokemus lapselle. Täytyy tuntea kello, solmia kengännauhat, löytää tavarat, muistaa avaimet ja osata avata oven lukko. Aika isoja asioita lapselle, jonka pääasialliset murheet ovat viimeisen viiden vuoden aikana ovat olleet puuro välipalalla(kin) ja se, että kaveri ehti ottaa superformula-auton leikkeihinsä.

Meidän kokemusasiantuntijaryhmämme koostui entisistä hoitolapsista, joilla on takanaan pitkä ja vaikuttava ura akateemisessa koulumaailmassa: jokaisella lapsella noin kymmenen kuukauden ajalta. Toiseksi ryhmään kuului 6-vuotiaita, kouluun valmistavaan opetukseen osallistuneita, joista kullakin noin sata kysymystä vailla vastausta. Pääosa kysymyksistä käsittelee aihepiiriä "miksi". -  Miksi pitää syödä salaattia? Miksi emme voi lähteä Saksaan? Miksi ei saa kaivaa nenää? 

Kokemusasiantuntijaryhmän puheenjohtajana toimi lastentarhanopettaja, joka kertoi alkuun syyn miksi ryhmä kokoontui ja esitti kysymyksiä virittämään keskustelua. Kävimme yhdessä läpi kouluruokailun, välitunnit, läksyt, iltapäiväkerhon, Wilma- viestit, koulumatkat, koulun kellot ja monta muutakin tärkeää asiaa.

Lapsista parasta kokoontumisessamme oli välipalan syöminen sekä ekaluokkalaisten koulukirjoihin tutustuminen. Väliin teimme muutaman harjoitteen, joissa kokeilimme miten ongelma ratkeaa. Selviääkö sotkeutunut piiri siten, että kukin tekee omiaan vai siten, että yhdessä etsitään ratkaisua. Sen verran fiksuja muksuja ne on, että ensimmäisen yrityksen puolivälissä oli selvää, että kun kuunnellaan niin tullaan nähdyksi. 

Epämääräinen reppu-tennari-kännykkä- liikuntapussi-kasa päiväkodin eteisessä oli suorastaan liikuttava näky. Tuntui kun se vuosien varrella tankattu "pidä tavarat paikoillaan, siisti jälkesi, ole huolellinen"- mantra olisi valunut hukkaan kuin tulvavesi keväällä. Mutta ei sillä oikeastaan niin väliä ollut. Se oli vaihtunut johonkin paljon tärkeämpään. Siihen, että kaikista pidetään huolta ja jokaisen ajatus kuullaan. Hyvän kokemuksen rohkaisemina aiomme jatkaa ja kehittää lasten osallisuutta tukevien työmuotojen kehittämistä. Oli tämän sen verran hauskaa! 

Hyvän elämän, kouluelämänkin, puolesta - Lahden Diakonialaitos."

Yksinäisyydelle on olemassa vaihtoehtoja – 97 % nuorista kertoi vapaaehtoisen mentorin vähentäneen heidän yksinäisyyttään

Etelä-Suomen Sanomat uutisoi näyttävästi yksinäisyydestä (ESS 27.5.18). Me Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalveluissa tunnistamme yksinäisyyden yhtenä harmia, pahaa mieltä, surua ja alakuloisuutta aiheuttavana ilmiönä. Olemme huomanneet, että monet aiemmin kiinteät yhteisöt murenevat käsiin tässä ajassamme, jossa ihmiset viettävät vähemmän aikaa esimerkiksi sukulaistensa kanssa kuin aiemmin.

Lahden Diakonialaitos kehittää koko ajan Lahden keskusta-alueelle yhteisöllistä Dilakorttelia. Osana kortteliamme toimii mm. Särö-vapaaehtoistoiminta, jonka kautta pikkulapsiperhe tai nuori voi saada vapaaehtoisen ystävän/mentorin. Perheistä 83 % ja nuorista jopa 97 % ilmoittaa, että vapaaehtoinen on vähentänyt heidän yksinäisyyttään.

Jos Sinä haluaisit olla meidän yhteisön mukana tekemässä hyvää, olet tervetullut tekemään kanssamme vapaaehtoistyötä ikäihmisten, pikkulapsiperheiden tai nuorten parissa. Dilakortteliin voit myös tulla vain olemaan ja kokemaan iloa toisten ihmisten kanssa!

Yksinäisyydelle on olemassa vastavoimia – toisen auttaminen, ihmisten kanssa juttelu ja oman äänen kuuluville saaminen tuo iloa, merkitystä ja tarkoitusta elämään. Meillä Diakonialaitoksella pääset toimimaan hyvän elämän puolesta. Löydät lisätietoa eri vaihtoehdoista www.dila.fi/diakonia tai piipahtamalla Kohtaamispisteellämme vanhalla linja-autoasemalla torstaisin klo 10-12!

D-areenalla kuultua: "KELA on aina yllätyksiä täynnä"

Maailman ensimmäinen D-areena järjestettiin 17.4.2018 Lahdessa Lahden Diakonialaitoksen, Lahden Seurakuntayhtymän sekä Tampereen hiippakunnan yhteistuotantona. D-areenan tavoitteena on saattaa ihmisiä tasaveroisena yhteen keskustelemaan ja kehittämään meidän kaikkien arkea ja elämää paremmaksi. D-areena mahdollistaa käydä dialogia eli rakentavaa keskustelua erilaisten ihmisen kesken - ollaan siis myös demokratian ytimessä. D-areenan D voi siis tarkoittaa montaa asiaa, ei pelkästään diakoniaa, vaikka suomalaiset diakoniatoimijat ovatkin D-areenakonseptin yhdessä kehittäneet.

Anne-Maria ja Petri toivottivat tervetulleeksi D-areenalle Takataskuun.

Lahen D-areenan teemaksi oli valittu "Ihmiskasvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut". Mukaan keskusteluun oli kutsuttu 30 lahtelaista. D-areenan dialogi lähti liikkeelle dialogiringistä, jossa jokainen sai kertoa etunimensä ja minkälainen sote-palveluiden käyttäjä on. Ringissä kuultiin monta tärkeää tarinaa: joku kertoi asuneensa paljon ulkomailla ja aina Suomeen palatessaan kokee, että meillä on maailman parhaat sote-palvelut. Joku oli joutunut pettymään rankasti palvelujen tasoon eikä ollut tullut autetuksi. Kuulimme myös, että "KELA on kuin pääsiäismuna - aina yllätyksiä täynnä!".

D-areenalla käydään dialogia - kaikkien paikallaolijoiden puhe on tärkeää ja oikein, ei ole vääriä vastauksia.

Tiina, Mikko ja Hilkka olivat tämän D-areenan herätepuheenvuorojen pitäjät. Herätepuheenvuorot haastoivat meitä pohtimaan valinnan vapautta, minkälaisia vuorovaikutustaitoja sote-työntekijät tarvitsisivat ja sitä, kuinka kokonaisvaltainen työote ja ihmisen huomioiminen kokonaisuuten on sote-palveluissa tärkeää.

D-areenalla moni yhdisti sydämen sote-palveluihin.

Kun D-areenalaisilta kysyttiin mitkä teemat heitä juuri nyt puhuttavat sote-palveluissa, esiin nousi kahdeksan teemaa:

D-areenalla haluttiin keskustella mm. siitä, mikä edistää hyvinvointia ja terveyttä, vuorovaikutuksesta, diakoniasta ja sotesta sekä lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden koulutuksesta.

Teemojen esiinnoston jälkeen areena oli avoin meille osallistujille pörrätä  niihin keskusteluihin, mihin halusimme. Oli vain kahden jalan laki: jalat vievät meidät juuri sinne, missä meidän kuuluukin olla.

Tämä porukka tahtoi keskustella aiheesta "diakonia ja sote".

Tiina ja Jukka pohtivat tulevaa maakuntamallia ja sen valmistelua.

Mikä sitten oli D-areenan lopputulema? Tästä olisi varmasti jokaisella osallistujalla oma näkemyksensä - mitä oivalluksia, oppimista tai ajatuksia dialogi oli kenessäkin herättänyt. Itselleni tärkein viesti oli, että ihmiskasvoisissa sote-palveluissa on kyse toisaalta hyvin pienistä asioista ja toisaalta todella isoista asioista. Inhimillinen ja tasapuolinen, ihmisarvoinen kohtaaminen ei maksa mitään ja se on helppo toteuttaa - ja tätä me sote-palveluiden käyttäjät ennen muuta toivomme. Sen sijaan "järjestelmävirheiden" korjaaminen on monimutkikkaampaa. Hallinnon pitäisi olla selkeämpää ja läpinäkyvämpää. Ei niin, että kun asiakas kysyy sosiaalitoimesta asiaa, hän saa eri vastauksen kuin jos asiaa kysyy diakoniatyöntekijä seurakunnasta.

Olitko Sinä paikalla D-areenalla? Mitä palautetta haluat antaa tilaisuudesta? Pitäisikö tämän tyyppisiä dialogitilaisuuksia järjestää uudestaankin? Laita rohkeasti palautetta: anne-maria.karjalainen(at)dila.fi

Kiitos Petri, Airi ja kaikki D-areenalla mukana olleet! Keskustelu jatkukoon!

Miksi vapaaehtoisuutta pitää koordinoida?

Tulisiko sinun mentyä naapurisi avuksi spontaanisti, pyytämättä? Onko sinun helppoa lähestyä avun tarvitsijaa? Itse olen huomannut, että ujostelemme tarjota noin vain toiselle apua, vaikka meillä olisikin aikaa tai resurssia niin tehdä. Se ei ehkä ole kulttuurissamme tavanomaista, tai ainakaan tässä ajassa tyypillinen toimintatapa.

Siksi tarvitaan vapaaehtoistoiminnan koordinointia, mikä onkin kolmannen sektorin toimijoiden erityisosaamista ja jopa järjestökentän yhteiskunnallinen tehtävä. Tarvitaan rakenteita ja tarvitaan työntekijöitä, jotka saattavat yhteen apua tarvitsevan ja vapaaehtoisen, joka on valmis tavallisen ihmisen taidoin helpottamaan toisen ihmisen arkea.

Lahden Diakonialaitoksen vapaaehtoisia Dilan Tammipuistossa.

Myös avun ja tuen tarpeessa olevat tarvitsevat kanavan, jota kautta pyytää apua. Lapsiperheille se voi olla neuvola, nuorelle koulukuraattori tai ikäihmiselle kotipalvelun työntekijä. Nämä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset puolestaan ovat yhteydessä vapaaehtoistoimintaa koordinoiviin tahoihin ja välittävät tiedon perheestä tai ihmisestä, joka olisi valmis ystävystymään uuden ihmisen, vapaaehtoisen, kanssa.

Meillä Diakonialaitoksella on ollut onni saada mukaan innokkaita, sitoutuneita vapaaehtoisia, jotka haluavat tehdä hyvää. Tällä hetkellä jopa 250 päijät-hämäläistä toimii Diakonialaitoksen koordinoimana vapaaehtoistehtävissä Lahden alueella. Diakonialaitoksella vapaaehtoistoimintaa koordinoi seitsemän työntekijää - mutta todellisuudessa näiden seitsemän työpanoksella 250 ihmistä pääsee tekemään hyvää ja tuhannet ihmiset, lapset ja aikuiset, saavat apua ja helpotusta arkeensa.

Muun muassa Lahden Diakonialaitos ja Lahden ensi- ja turvakoti ry koordinoivat vapaaehtoistoimintaa Lahden alueella.

Lahden Diakonialaitos koordinoi vapaaehtoisia pikkulapsiperheisiin ja mentoreita nuorten tueksi Särö-vapaaehtoistoiminnan puitteissa. KotiKummit -projekti puolestaan yhdistää yksinäisiä kotipalvelun asiakkaita ja vapaaehtoisena toimivia. Näitä toimintoja rahoittaa STEA. Lisäksi Diakonilaitoksella työskentelee yhteisökoordinaattori, joka koordinoi Dilan asumispalveluissa vapaaehtoisia ulkoiluavuksi ja ystäviksi ikäihmisille.

Haluaisitko Sinä olla mukana tekemässä hyvää? Löydät lisätietoa Diakonialaitoksen vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista: http://www.dila.fi/diakonia