Lahden Diakonialaitos on ollut diakonitoimijoiden D-liikkeen ydinryhmässä mukana kehittämässä D-areena -toimintatapaa. Lahdessa nähtiin vuonna 2018 ainakin kolme D-areenaa ja kaksi uutta areenaa on jo suunnitteilla vuodeksi 2019. Helsinkiläiset toimijat toteuttivat D-areenan tänä syksynä asumisteemalla. Lue alla olevasta Eila Jaakolan kirjoituksesta Helsingin kuulumiset!
Tarjolla tulisi olla monenlaisia asumismuotoja, erityisesti yhteisöllisyyttä kehittäen. Tällaiset ratkaisut toisivat tarjolle edullisempaa asumista, mutta myös lievittäisivät toista suurta ongelmaa eli yksinäisyyttä. Tämä oli yksi tärkeistä johtopäätöksistä D-areenassa, jonka aiheena oli asuminen Helsingissä. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Kela ja Helsingin seurakuntien diakoniatyö.
Diakoniatoimijoiden kehittämät D-areenat kutsuvat osallistujia ”keskustelemaan ja kehittämään meidän kaikkien arkea ja elämää paremmaksi”. Pääkaupunkiseudun ensimmäisessä D-areenassa otsikkona oli Helsinkiläisen koti kullan kallis. Aiheeksi valikoitui asuminen, koska asumisen kalleus on merkittävä syy, jonka takia diakoniasta haetaan apua. Luonteva yhteistyökumppani tässä teemassa on juuri Kela, koska diakoniatyö ja Kela toimivat pitkälti samojen helsinkiläisten tukena.
- Kallis asuminen on Helsingissä niin opiskelijan, työttömän, eläkeläisen kuin matalapalkka-alan työntekijänkin asia. Elämänmuutos, kuten ero tai sairastuminen, saattaa notkahduttaa tulot ja aiheuttaa ongelmia vuokranmaksussa, kertoi seurakuntien asuttamistoiminnan koordinaattori Ulla Hännikäinen.
- Kirkko voi maksaa vuokrarästejä silloin, jos kaikki yhteiskunnan etuudet on jo haettu. Kun valtakunnallisesti kirkon kriisiavustuksista 25 % kohdistui asumiseen, Helsingissä tuo osuus oli viime vuonna liki puolet.
Vuokra-asumisen kokemusasiantuntijoina herätepuheenvuorot käyttivät Mervi Haaranen ja Maarit-Elisa Virmajoki-Salmijärvi. Molemmilla on se tilanne, että he asuvat liian kalliisti verrattuna Kelan asumistuessa hyväksyttäviin asumismenoihin.
- Hyväksyttävää vuokrarajaa pitäisi nostaa, koska edullisempaa asuntoa ei yksinkertaisesti löydy. Olen ollut monta vuotta erityiskiireellisenä kaupungin jonossa, mutta se ei ole johtanut mihinkään, Haaranen sanoi.
Virmajoki-Salmijärvi puolestaan kertoi, että hänen perheensä on joutunut köyhyyden takia muuttamaan jo monta kertaa. - Toivon, että saisimme pysyä nykyisessä asunnossa, jotta lapsilla olisi elämässään enemmän pysyvyyttä.
Vilkasta keskustelua kävi monipuolinen joukko asumisen asiantuntijoita eli helsinkiläisiä vuokra-asujia, Kelan, kirkon, Helsingin kaupungin ja järjestöjen työntekijöitä sekä luottamushenkilöitä, mediaa ja tutkijoita. D-areenan kantavia ajatuksia on saattaa erilaisa toimijoita dialogiin sekä etsiä ratkaisuja kulloiseenkin ongelmaan tai asiaan. Ryhmien ratkaisuehdotukset kirjattiin seuraavien teemojen ympärille.
Teema 1. Mitä on hyvä asuminen sinun kohdallasi?
Koti ei ole vain asumista, vaan siltä haetaan turvaa ja sosiaalisia suhteita. Niin moni muu asia vaikuttaa kuin vain hinta, todettiin.
1. Sijainti: palvelut, kulkuyhteydet, lasten tarpeet, turvallisuus
2. Hinta/ei vie kaikkia rahoja, elämän sujuvuus, ei pelkoa poismuutosta
3. Yhteisöllisyys: toiveiden mukaan; yhteiset tilat ja koneet, naapurit
Teema 2. Mitä olet valmis tekemään hyvän asumisen eteen? Esiin nousi vahvasti yhteisöllisyys.
Hyvä asuminen merkitsee eri ihmisille eri asioita eli arvot ohjaavat valintaa.
Vaikutan itse aktiivisesti: dialogi, siltojen rakentaminen, kokemusten jako; yhteisössä on voima suurempaan muutokseen
Erilaisten asumisratkaisujen tukeminen ja edistäminen: kunta. valtio, yksityinen sektori
Todella moni tarvitsee toimeentulotukea asumisen kuluihin
Helsingissä on 57 000 ruokakuntaa jotka saavat yleistä asumistukea. Asumistuen saajien keskiarvovuokrat ovat vapaarahoitteisissa asunnoissa noin 200 euroa korkeampia kuin ARA-rahoitteisissa. Helsingin kalliista vuokratasosta kertoo, että tämä ero on huomattavasti suurempi kuin monessa muussa kunnassa, selvisi Kelan asumis- ja toimeentulotuen tutkijan Signe Jauhiaisen esityksestä.
Asumistuessa on säädetty rajat hyväksyttäviksi asumismenoiksi. Toimeentulotukea on mahdollista saada silloin kun asumistuki ei riitä kattamaan välttämättömiä menoja. Kelan toimeentulotukiryhmän suunnittelijan Venla Hietalan puheenvuorossa kuultiin muun muassa, että yksin asuvien ruokakunnista 67 %:lla asuminen on pääkaupungissa kalliimpaa kuin nämä enimmäisasumismenot, ja kahden hengen talouksissa tämä tilanne on peräti 74 %:lla. Niinpä yksin asuvista liki puolet saa asumistuen lisäksi toimeentulotukea.
Teema 3. Mitkä tekijät vaikuttavat asumisen hintaan?
Arvokeskustelu, poliittinen tahto
Säädökset mahdollistamaan erilaisia asumisen muotoja
Osallisuus, henkilökohtaisten valintojen mahdollisuus
Teema 4. Miten voisimme yhdessä vaikuttaa asumiseen?
Tarvitaan
yhden luukun periaate asumisen asioihin
pitkäkestoista
asumisneuvontaa
kimppa-asumisen helpottamista
sisäisen asuntovaihdon
sujuvoittamista
Vilkas keskustelu oli paras merkki D-areenan onnistumisesta, Kelan toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskuksen päällikkö Pasi Pajula arvioi. - Sitoudumme viemään eteenpäin esille tulleita kehitysehdotuksia ja poimimme tästä asioita myös oman toimintamme kehittämiseen. Ehkä voimme viedä tätä kokemusta myös muualle päin maata.
Hän totesi myös, että keskustelu asumisesta pyörii yleensä valitettavan paljon rahan ympärillä. - Puuttuu arvokeskustelu siitä, miten rahaa halutaan käyttää.
Diakonian päällikkö Kirsi Rantala iloitsi siitä, miten moninaisia näkemyksiä keskusteluissa kuultiin. – Tämä on yksi D-areenan keskeisistä ideoista. Kuullaan toisia oman laatikon ulkopuolelta.
Toinen ilahduttava asia oli yhteisöllisyys, joka nousi esiin melkein kaikissa kohdissa. Kun tiedetään, miten suuri ongelma yksinäisyys Helsingissä on, herää kysymys, löytäisimmekö yhteisöllistä asumista kehitettäessä ratkaisuja myös yksinäisyyteen, Rantala jatkoi.
Koska D-areenan tavoitteena on myös vaikuttaminen, keskusteluista kootut ratkaisuehdotukset toimitetaan päättäjille eli Helsingin kaupungin ja seurakuntayhtymän luottamushenkilöille ja johdolle.
Meiltä diakoniapalveluiden henkilöstöltä kysytään usein, että miten tekemämme työ eroaa sosiaalitoimiston tai muun julkisen sektorin tekemästä työstä. Lähtökohtahan pitäisi molempien työssä olla sama: vaikeaan ja kuormittavaan elämäntilanteeseen joutunut ihminen saa tukea ja pääsee elämässään eteenpäin. Käytännössä kuitenkin usein kuntien ja seurakuntienkin tekemä työ eroaa melkolailla meidän säätiöiden toiminnasta. Toimimme osittain eri lainsäädännön alla, vaikka esimerkiksi vaitioloon ja tasa-arvoiseen kohteluun liittyvät lait säätelevät kaikkien toimintaa.
Diakoniapalveluiden tiloissa on kiinnitetty erityistä huomiota viihtyisyyteen ja tilojen esteettisyyteen.
Lahden Diakonialaitos on määritellyt toimintansa missioksi hyvän elämän puolesta ja visioksi, että meillä jokainen on ihmisenä kohdattu. Kohtaamisen taito tarkoittaa meillä sitä, että jokaiselle asiakkaalle on
aikaa ja jokainen tulee kohdatuksi vahvuuksistaan käsin. Toimitiloissamme tämä näkyy viihtyisyytenä, jopa kodinomaisuutena. Meillä liikutaan sukat jalassa ja aina on tarjolla kuppi kuumaa ja pientä syötävää - vieraanvaraisuus on käyntikorttimme. Myös työntekijöiden luovuudelle on aikansa ja paikkansa: itse vaikutuin esimerkiksi Särö-vapaaehtoistoimintamme tavasta kerätä palautetta. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, palautetta pääsee antamaan hyvin luovalla tavalla.
Palautetta voi kerätä näinkin: toiminnassa mukana ollut tiputtaa palauterasiaan mielipidettään vastaavan kuvakortin.
Työntekijämme toteavat usein, että me Diakonialaitoksella saamme tehdä töitä iloisten asioiden parissa. Viranomaistyö esimerkiksi sosiaalitoimistossa pitääkin sisällään laajemman toiminta- ja tunnekirjon: lastensuojelussa ollaan tekemisissä huostaanottojen ja pakottavan lainsäädännön kanssa tai tehdään ihmisen talouteen suoraan vaikuttavia toimeentulotukipäätöksiä. Me Diakonialaitoksella sen sijaan toimimme ennaltaehkäisevän työn, osallisuustyön ja ihmisten voimavarojen esiintuomisen toimintakentällä. Osallisuus on Dilakorttelissa tekemistä: jokainen pääsee toimimaan omista vahvuuksistaan käsin. Esimerkiksi 12.12. tulossa oleva joulupiha on tuettujen vapaaehtoistemme käsialaa. Vapaaehtoiset eivät vain ole mukana suunnittelussa, vaan he tekevät tapahtuman, me työntekijät tarjoamme puitteet, tuen, rohkaisun ja kannustuksen. Sanomattakin on selvää, että kun pääsee itse tekemään ja toimimaan, syntyy väkisinkin onnistumisen kokemuksia. Ja mikään ei kuntouta ja voimista ihmistä niin, kuin positiivinen palaute omasta tekemisestään.
Miltä sinusta tuntuu tänään? Bongaa tunnetilaasi kuvaava kortti.
Kun puhutaan vapaaehtoistoiminnan koordinoinnista tai osallisuus- ja yhteisötyöstä, törmää joskus vähätteleviin asenteisiin ja toiminta on ehkä joidenkin mielestä pelkkää puuhastelua. Lahden Diakonialaitoksen tekemä hyvinvointityö on kaikkea muuta kuin puuhastelua: työntekijämme ovat korkeakoulutettuja, vankan työkokemuksen omaavia osaajia, ja he tekevät työtään hyvin ammatillisesti. Se, että esimerkiksi sosiaalisia tilanteita pelkäävä, mielenterveyden haasteista kärsivä nuori rohkaistuu toimimaan vapaaehtoisena ikäihmisen ystävänä, ei tapahdu itsestään, vaan vaatii rautaista ammattitaitoa.
Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalvelut on vuoden aikana tuplannut toimintansa volyymit - mikä on ollut menestystekijä nopean kasvun taustalla? Väittäisin, että se on yhteistyö ja verkostotyö mitä koko diakoniapalveluiden tiimi on tehnyt hartiavoimin kuluneen vuoden aikana. Kun vuosi sitten valmisteltiin Dilan uutta diakoniastrategiaa, strategian keskiöön valittiin verkostot:
Dilan diakoniastrategian keskiössä on verkostot ja niiden kanssa tehtävä yhteistyö.
Diakoniapalveluiden tärkein tehtävä on tavoittaa Lahden alueella heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja yhdessä heidän kanssaan toimien kehittää toimintaa, jolla voidaan helpottaa ihmisten arkea. Haluamme lisätä ihmisten osallisuutta ja aktiivisuutta. Mutta ilman kumppaneitamme emme pääse alkua pidemmälle. Tavoitamme lahtelaisia, tukea ja rinnallakulkijaa kaipaavia ihmisiä yhdessä neuvoloiden, perhetyöntekijöiden, seurakunnan, ensi- ja turvakodin ja muiden hanketoimijoiden kanssa. Tiedotamme toimintamuodoistamme yhteistyökumppaneiden tapahtumissa ja heidän verkostoissaan - eli hyödymmänne verkostojen verkostoja. Erilaiset viranomaistoimijat kuten Päijät-Hämeen kunnat, hyvinvointikuntayhtymä, TE-palvelut, maahanmuuttajapalvelut jne. ovat myös elintärkeitä kumppaneitamme.
Yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ja siihen osallistuminen on yksi diakoniapalveluiden strategisista tavoitteista. Tässä korvaamattomana yhteistyökumppaninamme on toiminut Lahden seurakuntayhtymä ja Tampereen hiippakunta:
Verkostoyhteistyötä parhaimmillaan: Kirkon diakonian päiviltä Lahdessa bongatut Dilan diakoniajohtaja Anne-Maria Karjalainen, Tampereen hiippakunnan asiantuntija Airi Raitaranta ja Lahden seurakuntayhtymän diakonian ja
sairaalasielunhoidon johtaja Petri Määttä.
Yhdessä seurakuntayhtymän ja hiippakunnan kanssa on kuluvana vuonna järjestetty Lahen D-areena sekä osallistuttu Lahdessa järjestettyjen kirkon diakoniapäivien järjestelyihin. Kehittämistyö ei tapahdu yksin kenenkään työntekijän tai organisaation voimin vaan se vaatii yhteistä työtä, ongelmien ratkaisemista yhdessä ja joskus aikaa vapaalle yhdessä ajattelullekin.
Myös alueen oppilaitokset ovat korvaamattomia yhteistyökumppaneitamme. Suomen Diakoniaopisto, Lahden ammattikorkeakoulu ja Koulutuskeskus Salpaus tarjoavat kaikki erinomaista oppimisyhteistyötä ja kehittämisaloitteita.
Lahden Diakonialaitoksella on etuoikeus kuulua myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin. Diakoniasäätiöiden ja seurakuntien diakoniatoimijoiden D-liike on toiminut moottorina monille Dilan kehittämisideoille. Tänä keväänä Dilan diakoniajohtaja ja yhteisökoordinaattori osallistuivat kansainväliseen diakonialaitosten verkoston yleiskokoukseen Saksassa. Oli silmiäavaavaa nähdä kuinka diakonialiike yhdistää toimijoita ympäri maailman.
Olkaa rohkeasti yhteydessä Lahden Diakonialaitoksen diakoniapalveluihin, jos etsitte innovatiivista, hankeosaavaa ja rohkeaa yhteistyökumppania! Teemme mielellämme yhteistä työtä teidän kaikkien kanssa 😍
Ikäihmisten palveluasumisen ja erilaisen senioriasumisen
lisääntyessä on alettu puhua yhä enemmän yhteisöasumisesta, yhteisöllisistä
asumisratkaisuista ja ikäihmisten yhteisökortteleista. On arvokasta, että
yhteisöllisyys ja yhteisöasuminen ovat nousseet osaksi ikäihmisten asumisesta
käytävää keskustelua.
Näyttää kuitenkin siltä, että yhteisö- ja kortteliasumisella
markkinoidaan paljon tuotteita, jotka eivät eroa millään lailla perinteisestä
tehostetusta palveluasumisesta. Olen samaa mieltä Merja Mäkisalo-Ropposen (ESS
4.9.2018) kanssa siitä, että pelkkä nimi ei tee yhteisöstä kotia. Eikä yhteisö
synny automaattisesti siitä, että samalle alueelle rakennetaan useampia
ikäihmisille suunnattuja kerrostaloja.
Yhteisöllisyys luo sanana positiivisia mielleyhtymiä,
jolloin sitä mielellään hyödynnetään myös markkinoinnissa. Aito yhteisöllisyys
ei ole kuitenkaan hinnoiteltavissa eikä se ole myyntituote. Aito yhteisöllisyys
rakennetaan ihmisten välisen luottamuksen, yhdessä tekemisen ja yhteisen arjen
myötä. Se vaatii aikaa ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamista sekä arkista
yhdessä tekemistä. Se vaatii vapaaehtoisuutta.
Yhteisöllisyys on konkreettisesti toiminnan
yhteissuunnittelua, vaikuttamismahdollisuuksia, yhteisiä tapahtumia, yhdessä
ruokailua, juhlia tai vaikkapa puutarhanhoitoa. Oleellinen osa yhteisöllisyyttä
on yhteenkuuluvuuden tunne ja halua sitoutua yhteiseen toimintaan.
Yhteisöllisyys myös haastaa koko työyhteisön astumaan ulos perinteisistä
ammattirooleistaan. Yhteisöllisyyden rakentaminen on pitkäjänteistä työtä, eikä
työpöydällä paketoitu myyntituote.
Puutarhajuhlat Dilakorttelissa keväällä 2018
Lahden ydinkeskustan Dilakorttelissa asuu noin sata
ikäihmistä, opiskelee yli 400 toisen asteen opiskelijaa, työskentelee pari
sataa työntekijää ja toimii yli 200 vapaaehtoista. Korttelissa on oma ravintola,
monipuolisia terveyden- ja sairaanhoitopalveluita, kotihoitopalveluita, eri
tyyppistä asumista ja mm. teatteritila Theatrum Olga. Korttelin moninaisuudesta
ja monipuolisuudesta huolimatta sen yhteisöllisyys ei synny pelkästään näiden
eri elementtien olemassaolosta. Rakennamme yhteisöllisyyttä korttelissa tutkien
ja kehittäen. Käytämme tähän vuosittain merkittävän määrän säätiön omaa
rahoitusta sekä kanavoimme alueelle erityyppistä hankerahoitusta. Näin pyrimme
lisäämään alueen ihmisten hyvinvointia.
Elämän synkkien käännekohtien ja voimavaroja kuormittavien tilanteiden
vaikutukset meihin ihmisiin ovat ilmiselviä. Esimerkiksi työttömyys voi
pahimmillaan halvaannuttaa ihmisen toimintakyvyn. Työelämän ulkopuolella olon
pitkittyessä ihminen jää paitsi työn tekemisen tarjoamista onnistumisen kokemuksista,
työpaikan sosiaalisista verkostoista ja mahdollisesti myös elämän
merkityksellisyys alkaa hämärtyä. On mahdollista, että toimeentulon
menettämisen lisäksi työtön kokee olevansa tarpeeton, yhteys yhteiskuntaan on
vaarassa katketa.
Elämän tummat varjot ovat monille arkipäivää ja niiden voima
eristää ihmiset yhteiskunnan rajapinnasta. Lahden Diakonialaitoksella on kehitteillä
ESR-rahoituksella uusi osallisuuden muoto, jonka tavoitteena on
vapaaehtoistoiminnan keinoin tarjota ihmisille mahdollisuus kiinnittyä jälleen
yhteiskuntaan. Kehitämme tuettua vapaaehtoistoimintaa, joka tarjoaa
yhteiskunnassamme jokaiselle mahdollisuuden osallistua itselleen mielekkääseen
toimintaan, josta voi tallettaa sisimpäänsä uusia kokemuksia, iloa ja
onnistumisia. Onnistumisten kokemusten kautta, osallisuuden lisääntyessä ja
ammattilaisen tukiessa vapaaehtoisuuden prosessia pystytään samalla rakentamaan
henkilökohtainen työllistymisen polku osallistujalle.
Tuetun vapaaehtoistoiminnan hankkeella haluamme vahvistaa
yksilöä tuntemaan osaamisensa ja osallistumisensa arvokkaaksi ja
korvaamattomaksi. Kokemuksella haluamme vahvistaa yksilön osallisuutta ja
ymmärrystä siitä, että hauraammillakin voimavaroilla voi olla mukana
yhteisöllisessä toiminnassa. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamilla
kokemuksilla omien tulevaisuuden unelmien tavoittelu onnistumisten ja rohkeuden
siivin tuntuu usein helpommalta.
Vapaaehtoistoiminnan, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksissa,
saa vahvistua siinä ajatuksessa, että omissa unelmissa siintävä tulevaisuus on
saavutettavissa polveilevien elämänvaiheiden ja hentojen askelten avulla.
Näiden askelten tukemisessa koemme roolimme hanketyössä tarpeellisena.
Vapaaehtoistoiminnassa saavutettu usko omiin kykyihin ja onnistumisiin
vahvistaa uskallusta tavoitella uusia sosiaalisia verkostoja, mielekkäitä
harrastuksia, työkokeilua, opiskelua tai työelämää.
Kehittämistyön käynnistäminen ja tuen tarpeen määrään
havahtuminen on laittanut ajattelemaan yhteiskunnallisten rakenteiden toimivuutta.
Lukemattomien palveluiden ja luukuilla käyntien jälkeenkin yhteiskunnassamme on
kasapäin niitä ihmisiä, jotka kokevat olevansa hyvinvointiyhteiskunnassamme
kaiken ulkopuolella. Hankkeessa tekemämme kehittämistyö keinoin haluamme
osaltamme olla rakentamassa sallivaa, hyväksyvää ja rakastavaa maailmaa, jossa
jokaisella olisi turvallinen olla.
Diakonialaitoksen diakoniapalvelut palaa lomilta töihin osittain uudistettuihin tai uusiin työtiloihin. Keskitämme diakoniatoimintamme Ahvenistonkatu 2. kiinteistön 4. kerrokseen. Ihan emme enää mahtuneet edes yhteen kerrokseen vaan 3. kerroksesta löytyy lisäksi neuvottelutiloja 😅 Tällä kertaa saimme myös suunnitteluapua ammattilaisilta, kun iam design suunnitteli yritysyhteistyönä Kotikummit-projektin työtilan. Lämmin kiitos iam desingille (http://www.iamdesign.fi/)!
Kun uudistimme diakoniastrategiamme viime talvena, jouduimme pohtimaan paljon myös toimitilojen merkitystä. Päädyimme pohdinnoissamme siihen, että toimitilat ovat yksi kriittinen menestystekijä tavoitteiden saavuttamiselle ja myös kehittämistyölle. Ennen muuta haluamme, että asiakkaamme kokevat tilamme viihtyisäksi ja "kodinomaisiksi" matalan kynnyksen tiloiksi, joihin heidän on turvallista ja luontevaa tulla.
Ensiksikin tilojen tulee palvella rakenteellisesti toiminnan tavoitteita. Toiseksi tilojen pitää olla puhtaat ja viihtyisät. Meillä Diakonialaitoksen diakoniapalveluilla on todellinen onni saada työskennellä Ahvenistonkadun kiinteistössä, jossa on tarpeeksi erilaisia tiloja, jotka palvelevat yksittäisinä työhuoneina sekä ryhmätoimintojen, koulutusten tai tilaisuuksien järjestämistä. Kahdessa isossa huoneistossa (noin 180 neliötä/huoneisto) toimivat 1.8.2018 lähtien Särö-vapaaehtoistoiminta ja Vauvan Taika -toiminta. Tuetun vapaaehtoistoiminnan hankkeet jakavat viihtyisän kaksion. Kotikummit -projektin työntekijät asettuvat omaan kaksioonsa ja hyödyntävät neuvottelutiloja asiakastyössään.
Toimitilojen siisteys, järjestelmällisyys ja estettisyys on meidän jokaisen työntekijän vastuulla. Vaikka siistijä tekee tietenkin ammattitaidolla viikkosiivouksen, vastaamme itse siitä, ettemme varastoi turhaa tavaraa, säilytämme työhön liittyvät paperit järjestyksessä sekä hävitämme ja kierrätämme jätteet asianmukaisesti. Tarpeen mukaan tartumme itse moppiin:
Verhoilla, matoilla ja muilla sisustuksellisilla elementeillä taataan se, että asiakkaiden on viihtyisää vierailla meillä dilassa. Ja tietysti tämä palvelee myös työntekijöiden työssäviihtymistä.
Viherkasvit ja niistä yhdessä huolehtiminen lisäävät yhteisöllisyyden tuntua: Dilakorttelin vapaaehtoisemme ovat mukana huolehtimassa siitä, että diakoniapalveluiden tiloihin on aina viihtyisää tulla.
Diakoniajohtajan haaveissa on, että jonain päivänä Ahvenistonkadun 4. kerroksessa meillä olisi myös yhteisöllinen lemmikki, josta pitäisimme huolta yhdessä me työntekijät, vapaaehtoiset ja asiakkaamme 🙈 ehkä akvaario, kilpikonna tai muu lemmikki ihastuttaa vielä jonain päivänä meitä kaikkia 💕
